Keskiviikkona lähdin työreissulleni Kokkolaan niin, että ensin höveli haastateltavani Miiko nakkasi minut iltapäivällä Tikkurilaan junalle. Päästessäni asemalle huomasin, että junani oli lähtenyt viisi minuuttia aiemmin. Ostin uuden lipun ja hyppäsin seuraavaan tuubiin. Junamatkan aikana kirjoitin puhtaaksi tekstin, minkä olin aamupäivän aikana haastatellut, samaiselta höveliltä Miikolta.
Serkkupoikani Lasse tuli hakemaan Kokkolan asemalta ja ajoimme siitä Lassen työpaikalle Black Smoken hallille. Löimme oitis saunan tulille ja lähdimme Black Smoken bensalenkkareiden kanssa lenkille. Juoksimme kympin kierroksen Kokkolan kylillä. Drifting-pojat eivät luovuttaneet, vaikka toisella kuinka hiersi turvakengät ja toisella hankasi polvet yhteen. Lenkin jälkeen sauna maittoi ja hymy oli kaikilla herkässä. Yöksi pääsin siskolleni Elinalle, ja siellä minua odotti iltapalan lisäksi valmis peti.
Torstai-aamuna pääsin sitten tuttavani Veskun kyydissä omalle asiakaskäynnille. Tiesin, että Veskun halli oli samalla suunnilla, joten sillä äkkäsin hänen kyytiä ruinata. Vesku oli ensin nakannut omat lapset kouluun ja sen jälkeen haki minut siskoni pihasta pakettiautollansa. Vietin aamupäivän uuden asiakkaan tiluksilla ja iltapäiväksi menimme Kokkolan suurteollisuusalueelle. Siellä riitti paljon nähtävää, vaikka jotain samaa siinä oli kuin Raahen Rautaruukillakin. Tehdaskierrokselta sain kyydin jälleen kerran Black Smoken tallille. Jätin omat pyhävaatteet pihalle ja painuin sisälle katsomaan mikä siellä kärysi ja mölysi.
Iltapäivällä serkkupoikani Lasse tempaisi sitten minut jälleen kerran juna-asemalle. Samassa junassa oli matkustamassa myös vanha lapsuudenkaveri Ile. Huikkasin hänelle, että mennään myöhemmin syömään, sillä halusin kirjoittaa puhtaaksi myös toisen tekstin, minkä olin Kokkolasta juuri hakenut. Kun sain tekstin valmiiksi, viereeni istui sopivasti joku maskia käyttävä nainen. Löin läppärin kiinni ja pyyhälsin ravintolaan, jossa söimme Ilen kanssa hyvät lounaat ja juttelimme tunnin. Ile jäi Tampereelle ja minä jatkoin Vantaalle.
Loppumatkan vielä hyödynsin sähköpostin perkkuuseen ja pistin muutaman laskun maailmalle. Tikkurilan asemalla oli oma perhe odottamassa ja viemässä kotiin. Ai että mikä ihana reissu!
